
Sudet Jalkapallo esittelee kuukausittain yhden seuran toiminnassa mukana olevan henkilön. Esittelysarjan aloittaa miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Janne ”Jose” Lindberg.
Sudet allekirjoitti marraskuun lopulla sopimuksen uudesta päävalmentajakaudesta Janne ”Jose”Lindbergin kanssa. Jose piipahti joulukuun alussa toimistolla ja kertoili taustastaan, jalkapallosta ja elämästä yleensä. Tarinaa olisi riittänyt vaikka kirjasarjaan, tässä on vain pintaraapaisu pitkän jalkapallouran tehneestä miehestä.
Lyhyt esittely miehestä nimeltä Janne Lindberg
Ikää on mittarissa 50, olen tottunut että asiat puhutaan avoimesti ja suoraan. Ikä on ehkä vähän tasoittanut särmiä ja rauhoittanut menoa. Kotikaupunki on Kouvola, mutta olen ylpeä Kuusankoskelainen.
Mistä lempinimi Jose tulee?
Koskisen Vesa sanoi että olen legendaarisen nyrkkeilijän Jose Tuomisen näköinen.
Alku jalkapallon parissa?
Oma isä ja sedät ovat pelanneet, ensimmäiset muistot jalkapallosta ovat 2-3 vuotiaana kentän laidalta. Oma ura alkoi Kulmakuntasarjasta Kuusankoskella, kyseessä oli 6-9 vuotisten kaupunginosajoukkueet. Oman joukkueen nimi oli Naukion leijonat. Kauden jälkeen pääsin Kumun ikäryhmään. Sormusen Olli on vanhoja pelikavereita näiltä ajoilta. Nuorena harrastin erittäin monipuolista liikkumista, painia ja nyrkkeilyä. Tuli harrastettua myös tanhua.
15 vuotiaana piirijoukkue tapahtuman jälkeen alkoi omatoiminen harjoittelu. Piirijoukkueessa jäi peliaika vähäiseksi ja päätin näyttää valmentajalle mihin pystyn. Kulmuri joukkueessa pelattiin vuonna -83, 5-divarissa. Joukkue koostui 66 syntyneistä. Mukana oli mm. Helkalan veljekset, Kosken Hannu oli vasen pakki, toppareina Silvosen Ismo ja Rihun Sami, oikea puolustaja Mika Lahti, keilailun suomen mestari. Maalissa oli legendaariset, nyt jo edesmenneet, Hannolan Markku ja Savolaisen Harri.
Peliura
Susissa pelasin ensimmäisen pelin vuonna 1985, Vainion Juni oli valmentajana. Joukkue oli erittäin kova kakkosen sarjatasolle. Matka jatkui Kumuun, jonka tomintaan Harri Kampman tuli -88. Kampman toi mukanaan ammattimaisuuden ja hommiin tuli tosissaan tekemisen meininki. Kumu nousi liigaan kaudelle -90. Kumusta siirryin Hakaan vuonna 91, jossa saavutin SM pronssia. Kaudelle tuli kuitenkin paha loukkaantuminen, pohjeluu napsahti poikki.
Palasin takaisin kotiseuduille Mypaan vuonna -92, Kampmanin valmennukseen. Mypaan kasattiin erittäin kova joukkue, mukana mm. Jari Litmanen, Yrjö Happonen, Janne Mäkelä, Jukka Turunen ja Esa Pekonen.
Ensimmäiset maajoukkuepelit pääsin kokemaan vuonna 93. Kämppäkaverin maajoukkueessa oli useimmiten Jari Litmanen. Jari kertoi aina iltasadun jalkapallosta ja minä nukahdin. Jari aamulla manasi että oli puhunut koko yön ja minä vain nukuin.
Hyvin menneiden Mypa kausien jälkeen tuli ensimmäinen ulkomaan komennus, vuonna 94. Harri Kampman soitti ja tarjosi mahdollisuutta lähteä Skotlantiin Greenock Mortoniin. Selkein ero oli futiskulttuurissa ja pelitilanteissa. Pelaajat eivät yksinkertaisesti suostuneet häviämään. Kun paita vedettiin päälle niin oltiin tosissaan. Nousin seuran historian ensimmäiseksi ulkomaalaiseksi kapteeniksi. Oli hieno tunne johdattaa joukkue ensimmäisen kerran kapteenina kotipeliin. Seuran manageri Allan McGraw sanoi että Josella on skotlantilainen sydän.
Skotlannista matka jatkui Saksaan, seurana FC Saarbrücken. Saksassa oli erittäin järjestelmällistä toimintaa, kaikki pienetkin yksityiskohdat oli mietitty tarkkaan. Saksan reissu jäi kuitenkin vain yhden kauden mittaiseksi.
Mypaan palasin vuonna 98, valmentajana oli Malisen Juha. Mypan kapteenina toimin vuodesta 99. Mypan toiminnassa näkyi vahvasti tehtaan tuki, olosuhteet kehittyivät ja toiminta muuttui ammattimaisemmaksi. Peliura loppui vuonna 2003, yksinkertaisesti paukkujen loppumiseen. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan ja puuttumaan omista tavoitteista oli kultamitalin puuttuminen.
Maajoukkueura oli pitkäaikaisen haaveen täyttymys, Maamme laulun laulaminen Suomen pelipaidassa oli aina sykähdyttävä hetki. Myös Captain’s Ball palkinto vuonna 2003 oli uran kohokohtia. Palkinto tuli täytenä yllätyksenä, istuin pöydässä ja jotenkin odotin että joku pysti tulee, mutta muiden palkintojen mennessä ohi en osannut enää uskoa että saisin Captain’s Ball pokaalia.
(Captain’s Ball on Suomen Palloliiton ja Veikkausliigan erikoispalkinto erityisen positiivisesta ja merkittävästä suomalaisen jalkapalloilun hyväksi tehdystä työstä.)
Valmentajana
Valmennusura alkoi omien lasten kautta vuonna 2000, kuusivuotiaiden poikien valmentajana KumuJT:ssä. Mypan valmennustiimiin liityin vuonna 2004 ja päävalmentajan Mypassa olin vuosina 2008 – 2010. Voikkaan Potkupallokerhon valmennuspesti siinä välissä oli seikkailu, mutta siitäkin jäi muistoksi hyvät kokemuksia. VPS pesti vuonna 2007 taas oli pelastusoperaatio, kuuden pelin jälkeen joukkueelle oli kasassa vain kaksi pistettä. Tulin mukaan VPS:n päävalmentajaksi kesken kauden ja tavoitteena säilyttää sarjapaikka. Siinä onnistuttiin.
Sudet
Valmennusura alkoi Susissa FC Kuusankosken luopuessa kakkosen sarjapaikasta 2011. Ehdotin Susille että perustetaan joukkue ja Sudet suostui. Olen tästä mahdollisuudesta Susille kiitollinen. Sarjataso on Susissa vaihdellut, mutta johtolankana on aina ollut paikallisten pelaajien auttaminen ja kehittäminen. Tavoitteissa ollaan onnistuttu, varsinkin kahtena viimeisenä kautena urheilullisesti. Sarjapaikan säilyminen tai putoaminen on ollut usein viimeisestä pelistä kiinni. Kakkosessa on erittäin tasaisia joukkueita ja kausia. Toiminta ei ole ollut pelkkää valmentamista, mukana on ollut myös markkinointia ja myyntityötä.
Susien tulevaisuus
Näen muutoksissa uuden mahdollisuuden. Valmennuspäällikön mukana tulee mahdollisuus pelaajien kehittämiseen. Toivoisin että kaikki osaavat tämän mahdollisuuden hyödyntää.
U21 maajoukkue
Tommi Kautonen pyysi mukaan valmennustiimiin. Maajoukkuevalmentaminen on erilaista seuravalmentamiseen verrattuna. Joukkueen kanssa vietetty aika on tiivis paketti, joukkue kokoontuu, mietitään taktiset kuviot, ja valmistaudutaan seuraavan peliin. Pienessä ajassa pitää tehdä paljon ja ajatus on oltava pelissä. Maajoukkueessa käytetään paljon hyväksi tietotekniikkaa, sykemittarit on treeneissä mukana ja tilastoja tutkitaan paljon. Omasta maajoukkueajasta on toiminta muuttunut todella paljon. Maajoukkueympyröissä näkee missä menee tämän hetken huippujen taso, niin maailmalla kuin Suomessa
Sudet miesten edustusjoukkueen tuleva kausi
Odotan että kehitys jatkuu ja pelaajat ovat valmiita kehittämään itseään. Taustatiimi säilyy suurelta osin samana. KTP:n mukaantulo kakkosen sarjaan tuo mukanaan kiihkeitä paikallispelejä. Pyrimme tarjoamaan keskuskentällä viihdyttävää jalkapalloa. Sopimuspuolella näyttää tällä hetkellä hyvältä, 17 pelaajasopimusta on allekirjoitettu ja tavoitteena on jouluun mennessä saada nimet yhteensä 22-24 sopimukseen.
Toivon että varsinkin seuran ja alueen omat juniorit tulisivat kaudella 2017 katsomaan Sudet edustuksen pelejä.
Pääseekö edustusjoukkueen taustatiimiin muuten kuin Lindberg sukunimellä?
Sukunimet ovat pelkkää sattumaa, sukulaisuussuhdetta ei ole kuin omaan poikaan. Mukana on erittäin hyviä ja tehtäväänsä sopivia tyyppejä. Lindberg nimeenhän liittyy myös paljon johtajuutta, Suomen puolustusvoimain komentajakin on nykyään Lindberg.
Muita asioita jalkapallon ohella
Jalkapallo on 24/7 laji, mutta rauhoittuminen on joskus välttämätöntä. Takkatuli ja lukeminen, yksinkertaiset asiat arjen keskellä antavat voimaa jaksamiseen. Ravit ja hevosurheilu on sydäntä lähellä.
Terveiset
Toivon että seuratyötä osattaisiin arvostaa myös tulevaisuudessa. Seuratyössä on aina tilaa auttaville käsille.
Linkit
Wikipedia | Janne Lindberg
Urheilumuseo | Janne Lindberg
Haastattelut
Iltalehti.fi | Janne Linberg 50 vuotta
Kouvolan Sanomat | Haastattelu 12.12.2016
Muita linkkejä
U21 maajoukkue
Captain’s Ball
Allan McGraw
Kiitos Jose haastattelusta, Kuukauden Susi vinkkejä voi lähettää osoitteeseen info@sudetjalkapallo.fi
Kaikki Kuukauden Susi – artikkelit:
sudetjalkapallo.fi/kuukauden-susi



