Toivonkipinöitä ja valvottuja öitä

Sudet Jalkapallon puheenjohtaja Merja Larikka myöntää, että seura on eristyskevään jäljiltä erittäin tiukoilla.

 

Urheilun kesäkaudesta 2020 on vielä paljon pelastettavissa. Kouvolan Sudet Jalkapallon tapauksessa tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että edustusjoukkueen otteet kiinnostavat, perinteinen Tykkimäkiturnaus saadaan pelatuksi, eikä vähän kerrassaan elpyvä yrityselämä unohda 108-vuotiasta kumppaniaan.

Toisaalta myös karumpi kausitulos on pahimmillaan yhden tartuttavuusluvun ja parin hallituksen tiedotustilaisuuden päässä. Jos koronaepidemian toinen aalto sulkee Suomen uudelleen kesken vajaana pelattavan kauden, toimintavuoden päälle vedetään iso punainen ruksi.

Korona koettelee tietenkin kaikkea urheilua, mutta Susien kannalta ajoitus oli erityisen ikävä. Monin tavoin raskaan kauden -19 jälkeen kurssi oli saatu oikaistua ja tekemisen ilmapiiri seurassa freesattua, kun tuli uusi ja täysin ennustamattomissa oleva isku.

Freesauksesta käy esimerkiksi edustusjoukkue, joka on nyt erittäin paikallinen. Usean sen pelaajan uraa Susien puheenjohtaja Merja Larikka on seurannut aivan nappulasta asti.

– Olen viettänyt unettomia öitä. Huoli juniorijalkapallon selviytymisestä on ollut suuri, Larikka tunnustaa.

 

Tukijoita ei kiusattu

 

Julkisissa kannustuspuheissa koronan sanotaan poikivan myös paljon hyvää. Puheenjohtaja pystyy listaamaan monta asiaa, jotka ensimmäinen aalto opetti: avoimmuutta taloudesta puhumiseen, yhteistyötä, nopeaa reagointia, tietotekniikan hyödyntämistä ja osittain myös etävalmennusta.

Yhtä asiaa mikään tauti ei voi opettaa, eli kuinka selvitä rahaa vaativista asioista ilman tuloja.

– Kun korona iski, ei tuntunut edes mahdolliselta lähestyä yhteistyöyrityksiä – niillä oli ihan omasta takaa ongelmia. Puheenjohtajaurani ankeimpia asioita on ollut lomautuslappujen jakaminen seuran hyville osa-aikaisille valmentajille, Merja Larikka huokaa.

Seura pyöri maaliskuun puolivälistä kesään käytännössä oppisopimuksella palkatun Nanne Lindbergin, osittain lomautettuna olleiden hallinnon Tuija Hauhian ja toiminnanjohtaja Harri Koskisen voimin.

Lindberg oppii tekemällä muun muassa tapahtumajärjestämistä, mutta vastaa myös Susissa yhden juniorijoukkueen valmentamisesta. 09-syntyneiden esimerkki vahvistaa, että etävalmennuksella on merkitystä, kunhan joku olisi varaa pitää töissä sitä tekemässä.

– Joukkueen suunnasta tuli todella hyvää palautetta. Pojat tekivät asioita innolla, ja nuorethan ovat innoissaan tietotekniikan ja viestintävälineiden käytöstä, Larikka kehuu.

 

Tärkeä turnaus

 

Larikka laskee Lindbergin ansioksi myös sen, että seuran junioripuolen suurimman yksittäisen tulonlähteen, Tykkimäkiturnauksen, kanssa toimittiin ripeästi.

– Nanne patisti hallitusta tekemään turnauksesta päätöksen pikaisesti, eihän sitä kuitenkaan olisi voitu pelata toukokuussa. Turnaukselle löydettiin elokuun lopusta mainio uusi ajankohta. Nyt vain pitää toivoa, että se todella päästään pelaamaan.

Perinteisten turnausvieraiden lisäksi pian koulujen alkamisen jälkeen sijoitettu turnaus huvipuistoelementteineen sai hyvän vastaanoton myös sellaisista suunnista, joissa turnausta ei aikaisemmin ole huomattu tai muuten noteerattu. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Kouvolan kentillä on vilinää yli 90 joukkueen voimin, jos siis kaikki menee hyvin.

 

Avointa tiedotusta

 

Puheenjohtaja Larikka sanoo, että asiat voisi aina tehdä paremminkin. Mutta koska koronasta ja sen vaikutuksista ei ollut kenelläkään kokemusta etukäteen, ensi vaiheessa tehdyt liikkeet Palloliiton ja viranomaisten ohjeistuksia noudattaen menivät varmasti niin hyvin kuin mahdollista.

– Etenkin taloustilanteesta on pyritty olemaan avoimia. Ollaan tosi tiukoilla, ja tätä on joukkueenjohtajien kautta haluttu viestittää kaikille. Tätä toimintaa tehdään kuitenkin nimenomaan jäsenistölle, Larikka muistuttaa.

Kuten yhdistystoiminnassa yleensäkin, joitakin soraääniä kuuluu aina. Pääosin jokainen koronauutisointia vähänkään seurannut ymmärtää kuitenkin, ettei talkoopohjainen seura kaiva hetkessä setelinippuja jostakin, kun niitä eivät löydä isot ammattilaisseuratkaan.

Susissa jännitetään, heltiääkö Opetusministeriön avustuspotista euroja paikkaamaan keväällä koettuja tulonmenetyksiä. Tarvitsijoita ainakin on kyllikseen.

– Avustusta haki 1008 seuraa, joista jalkapalloseuroja oli 114. Haetut summat liikkuivat 890 euron ja 117 000 euron välillä, Larikka tietää.

 

Yleisö apuun?

 

KJP Sudet olisi alkuperäisen sarjaohjelman mukaan pelannut kaksinkertaisessa sarjassa 11 kotiottelua. Simpeleen luovuttua jäi tyngäksi lyhentyneeseen runkosarjaan 5 kotipeliä.

Lisää otteluita kertyy sitten jatkosarjasta. Pelijärjestelmä ei ole vielä selvinnyt, mutta oletuksena voidaan pitää, että ylemmässä jatkosarjassa on 6 ja alemmassa 5 joukkuetta. Ennen koronaa käymissään harjoitusotteluissa KJP Sudet pärjäsi siksi hyvin, että nälkäisen joukkueen pitäisi ilman muuta päästä ylempään jatkosarjaan.

Kolmosen pelit eivät ole kenellekään kustannuskysymys. KJP Susien peliin pääsee vitosella, ja kausikorttikin maksaa vain 20 euroa. Kuitenkin jokainen vitonen ja raikkaassa ulkoilmassa nautittu Palvilihan makkara tai kahvi ovat seuralle iso asia.

Kesäkuun alussa on vielä epävarmaa, ketkä urheilutapahtumissa automaattisesti paikalla olevista syövät osan 500 hengen rajoituskiintiöstä.

– Olipa luvallisen yleisön määrä 400 tai 450, niin kummasta tahansa olisimme onnellisia. Nyt täytyy uskoa siihen, että jalkapallon nälkä on seudulla eristyksen aikana kasvanut, ja joukkue on todella paikallinen, toiminnanjohtaja Harri Koskinen vinkkaa.

Vaikka KJP Sudet pelaa miesten Kolmosessa idän toisessa lohkossa, seura on muutoin sijoitettu eteläiseen alueeseen. Siinä Koskinen uskoo videokokousten jäävän käytännöksi siinäkin vaiheessa, kun virus on lopulta selätetty.

– Tunnin palaverin vuoksi ei kannata ajaa Helsinkiin. Tietotekniikan käyttöä on seuroissa opittu kevään aikana hyvin.